Toipumista ja odotusta

FullSizeRender

Viime vuosi 2014 oli tuloksellisesti loistava. EM-kullat molemmissa Rion paralympiamatkoissa 100m ja 400m antoi luottoa siihen, että satasen lisäksi minun olisi mahdollista pärjätä myös 400m matkalla. Kuitenkaan tämä ei tule olemaan helppoa niin kuin nähtiin EM-kisoissa: kultamitalin voittomarginaali oli vain 0,1s. Aion pitää 100m matkan ykköslajinani mutta tietoisella riskillä treenaamme valmentajani Teemu Janhusen kanssa myös 400m. Haasteena on treenata tätä matkaa siten, ettei 100m suoritus kärsi.

Vuoden 2014 taustalla myllersi pitkään jatkunut kyynärpäävamma. Vasemman kyynärpään ulnarishermo on ollut pahasti puristuksessa aiheuttaen kipua ja puutumista ja siten harjoittelu (ja jopa nukkuminen) on välillä ollut tuskaista ja sitä on jouduttu ajoittain keventämään tuntemusten mukaisesti. Olimme päättäneet jo aiemmin, että syksyllä heti EM-kisojen jälkeen hoitaisimme kyynärpään kuntoon. Näin teimmekin mutta tällöin urheilijavakuutuksen puutteen vuoksi jouduin yleiselle jonotuslistalle ja leikkausajaksi sovittiin aika joulukuussa. Tätä ennen leireilimme Teneriffalla ja teimme vain matalatehoisia harjoituksia. Joulukuussa sitten innokkaana odotin leikkausvaatteet päällä operaation toteuttamista. Kirurgi tuli moikkaamaan ja totesi, että leikkausta pitää siirtää. Kyynärpäässäni lähellä tulevaa leikkaushaavaa oli lyijykynänpään kokoinen kuiva rupi. Ruven alla todennäköisesti oli jonkinasteista tulehdusta jäljellä ja pahimmassa tapauksessa se olisi voinut tarttua leikkauskohtaan ja hermoon. ”Tätä me emme haluaisi kumpikaan”, totesi kirurgi. Yhteisymmärryksessä totesimme, että emme halua minkäänlaista riskiä leikkaukseen ja sovimme uuden ajan tammikuulle.

Tammikuussa loppiaisena tapasimme Pajulahdessa potentiaaliset Rion paralympialaisiin tiensä selvittävät urheilijat. Rion paralympialaiset ovat 7.-18.syyskuuta 2016. Tämä vuosittainen kokoontuminen on osoittautunut hyvin tärkeäksi yhteishengen kohottajaksi ja valmentajien ja urheilijoiden tiedonvaihdon starttikanavaksi. Urheilijoista ja valmentajista huokui positiivinen treenaamisen ja sen suunnittelun jännitys. Vaikkakin kisoihin on vielä aikaa, on päiviä nyt jäljellä 583. Jokainen päivä on merkityksellinen!

Takaisin leikkaussaliin. Tammikuun operaatio onnistui suunnitellusti ja kirurgi vapautti hermon koko matkalta ja siirsi sen vielä eri kohtaan, jotta se ei hinkkaisi ahtaassa käytävässä. Samalle viikolle ajoitin myös toisen aivan eri leikkauksen, jossa korjattiin eräs haavanvuoto. Leikkauksista on nyt reilu viikko. Aluksi jopa liikkuminen huoneesta toiseen oli hankalaa mutta onneksi vanhempani olivat jeesaamassa.

Lähes kaksi viikkoa operaatioista antaa jo hyvää osviittaa, että ne onnistuivat ja kunhan tästä kuntoutuksella vähän päästään eteenpäin on edessä paluu harjoitteluun ja ehkä jopa entistä innokkaampana. Tämä vain tarkoittaa sitä, että alkuvuoden suunnitellut kilpailut mm. Arabiemiraateissa (3 kilpailua) jää väliin. Todennäköisesti kilpailukausi alkaa toukokuun lopussa Sveitsistä. Sieltäkään en odota suuria vaan tähtään harjoittelulla siihen, että lokakuun MM-kisoissa Dohassa olisin parhaassa mahdollisessa kunnossa. Siellä jo jaetaan ensimmäisiä Rion paralympialaisten maapaikkojakin. Vuosi 2015 on siis hyvin tärkeä Rion paralympialaisia nähden ja jo aiemmin tutut yhteistyökumppanini Herbalife, Medilaser, Auron ja Pt-keskus ovat vahvasti mukana matkallani Rioon!

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa